Käännökset arjessamme

Olemme joka päivä tekemisissä käännösten kanssa. Suomennettuja mainoksia löytyy lehdistä, televisiosta ja kaduilta, tuotteiden käyttöohjeet on kirjoitettu monella eri kielellä ja televisiosarjat sekä elokuvat ovat joko tekstitetty tai dubattu. Jokaisen kirjahyllystä löytyy varmasti käännettyjä kaunokirjallisia teoksia tai asiatekstejä. Emme voi välttyä käännöstulvalta, mutta usein emme edes havaitse, että kyseessä on käännös. Harvoin varmasti tulemme myöskään ajatelleeksi itse kääntäjää; sitä, joka käännöstyön tekee. Vaikka olisimme tietoisia siitä, että kyseessä on käännös, ei varmasti monella ole tietoa siitä, kuka kyseisen tekstin on kääntänyt. Ainakin kaunokirjallisissa kirjoissa on käännöksissä mainittu kääntäjä sekä alkuperäinen nimi:
”Robin Hobb
Salamurhaajan oppipoika Näkijän taru 1
Suomentanut Sauli Santikko”
”Englanninkielinen alkuteos
The Farseer: Assasin’s apprentice
Copyright © 1995 by Robin Hobb
Published by agreement with Ralph M. Vicinanza Ltd.
New York and Licht Agency, Denmark” (Hobb, Robin)
Mutta esimerkiksi ohjekirjoissa ei ole mainintaa siitä, kuka sen on mahdollisesti kääntänyt tai kuka alkuperäisen tekstin on kirjoittanut. Mistä sitten erotamme käännöksen, jos ei ole mainintaa edes alkuperäisestä kirjoittajasta? Havainnollistan tässä esseessä, miten sen voi tehdä käännösuniversaalien avulla. Esittelen ensin kahta käännösuniversaalia ja Gideon Touryn kääntämisen normeja. Siitä siirryn käsittelemään esimerkkiäni.

Käännöksen universaaleihin on olemassa eri näkökulmia, muun muassa S- ja T-universaalit. S-universaalit tarkastelevat käännöstä suhteessa lähtötekstiin ja T-universaalit tarkastelevat käännöstä suhteessa kohdekielisiin, alkuperäisiin rinnakkaisteksteihin. Kumpaakin universaalia voidaan käyttää, kun tarkastellaan käännöstä ja kun halutaan selvittää, onko teksti käännös vai alkuperäinen. Kääntämisen normien avulla voidaan tarkastella sitä, mitä yleensäkin voidaan olettaa olevan käännettyä tekstiä. Normit ohjailevat ihmistä ja yhteisöä sekä kummankin valintoja. Ne vaikuttavat siihen, mitä käännetään ja miten käännetään. Emme edes välttämättä huomaa lukevamme tai kuulevamme käännettyä tekstiä, ellei normeja rikota. AV-kääntämisessä tämän huomaa hyvinkin helposti, sillä oletamme tekstityksien vastaavan kuultua puhetta ja olevan huomaamattomia, mutta jos käännöksessä kuitenkin on puutteita, on se rikkonut normeja.
Keskeisiä S-universaaleja ovat interferenssi, standardisaatio (Gideon Toury) ja eksplisiittistyminen (Blum Kulka). Interferenssi tarkoittaa sitä, että lähtötekstin rakenteellisia piirteitä siirtyy käännökseen. Tämä on käännöksille tyypillinen ilmiö, joka vaihtelee olosuhteiden ja aikakauden mukaan. Standardisaatiossa muutetaan lähtökielen harvinaisemmat ja epätavanomaiset ilmaukset kohdekielen tuttuihin vastaaviin ilmauksiin. Eksplisiittistyminen tarkoittaa sitä, että kääntäjä lisää tekstiin aineksia, joita ei ole alkuperäisessä tekstissä, selventämään merkitystä. Mahdollisia T-universaaleja on yksinkertaistuminen (Laviosa-Braithwaite), konventionaalistuminen (Baker), epätyypilliset rakenteet ja frekvenssit sekä niin kutsuttujen uniikkien ainesten vähyys. (Taivalkoski-Shilov, Kristiina, 2013:21-38)
Gideon Touryn kääntämisen normit käsittävät alkunormit (initial norms), ennakkonormit (preliminary norms) ja toimintanormit (operational norms). Alkunormeja ovat yleisen tason päätökset siitä, mihin kääntäjän uskollisuus painottuu sekä adekvaattisuus (lähtötekstin normit) ja hyväksyttävyys (kohdekulttuurin normit), joiden välinen vaihtelu on mahdollista sekä todennäköistä. Ennakkonormeihin sisältyy kaksi päätöstä käännöksen aloittamiseen: käännöskäytäntö, joka säätelee, mitä tekstejä ja tekstilajeja käännetään, ja käännöksen suoruus, joka kuvaa sitä, onko teksti käännetty suoraan lähtökielestä vai jonkin muun kielen kautta (Toury, Gideon 1995:58). Toimintanormit ohjaavat kääntäjän päätöksiä käännöksen aikana, hänen ratkaisutapojaan eri tilanteissa. Tähän normiin sisältyy kaksi normityyppiä: matriisinormit, jotka käsittelevät tekstiä kokonaisuudessaan (esim. poistot, lisäykset), ja tekstilingvistiset normit, jotka ohjailevat kohdekielen ilmaisuja sekä tyylikeinojen valintaa. (Hjort, M. 2013:12-15)

Kuten mainitsin johdannossa, käännetyn kaunokirjallisen teoksen ensimmäisillä sivuilla kerrotaan kääntäjän koko nimi sekä alkuperäisteoksen nimi, kustantaja ja ilmestymisvuosi. Kaikkia tekstejä ei kuitenkaan merkitä näin tarkasti. Esimerkiksi OBH Nordican vaa’an käyttöohjeessa ei ole tietoa alkuperäiskielestä ja –kirjoittajasta. Se on kirjoitettu viidellä eri kielellä: tanskaksi, ruotsiksi, norjaksi, suomeksi ja englanniksi. Jokainen teksti on kolmen sivun pituinen ja vain englannin- ja ruotsinkielisissä teksteissä on samat yhteystiedot. Muilla mailla on omansa. Yrityksen suomenkielisiltä kotisivuilta selviää, että OBH Nordica on alun perin Tanskasta ja Ruotsista lähtöisin. Jos kuitenkin tarkastelee itse käyttöohjetta, huomaa, että jokaisen tekstin alussa olevien kuvien tekstit, ovat englanniksi. Tästä voisi päätellä, että alkuperäisteksti olisikin englanninkielinen teksti. Tanskan- ja suomenkielisissä teksteissä on kuitenkin lisäyksenä, että vaaka voi kylmässä lämpötilassa olla epätarkka (suom.: ”Epätarkkuuksia voi ilmetä jos vaaka on kylmä, joten se toimii parhaiten huoneenlämmössä”, tansk: ”Unøjagtigheder kan derfor forekomme, hvis vægten er kold. Således fungerer den mest nøjagtig ved almindelig stuetemperatur.”) (OBH Nordica, Type 6251 käyttöohje). Koska tätä tietoa ei ole muissa teksteissä, on tämä yksi vihje siitä, että jompikumpi on alkuperäisteksti. Suomalaisessa tekstissä esiintyy eksplisiittistymistä, mikä voisi olla vihje siitä, että tämä olisi käännös tanskan sijaan. Se on ainoa teksti, johon on lisätty englanninkielisten kuvien alle käännökset (”TAP TO START” -> ”Käynnistä painamalla”). Muutoin teksti mukailee hyvin paljon tanskalaista tekstiä. Suomalaisessa tekstissä esiintyy jonkin verran yksinkertaistumista (ks. aikaisemman kappaleen esimerkki) sekä kotouttamista (vrt. ”Liitä päivätty ostokuitti” ja ”Maskinafstemplet kassebon/købskvittering”).

Tarkastelemalla tekstejä käännösuniversaalien avulla voidaan tehdä hyviä arvauksia ja päätelmiä siitä, mikä teksti on käännös ja mikä ei, jos ei ole annettu tietoa siitä, mikä on alkuperäinen. Varmaa tietoa ei voi saada ilman, että ottaa yhteyttä tekstin laatijaan (tässä esimerkissä OBH Nordicaan), mutta veikkauksia voi tehdä. Tässä esimerkissä loppupäätelmä on, että suomenkielinen teksti on luultavasti käännös tanskankielisestä, koska yritys ei ole suomalainen ja tekstissä esiintyy käännökselle ominaisia elementtejä. Tanskalainen teksti ei välttämättä ole alkuperäinen, mutta se ja suomalainen teksti vastaavat toisiaan eniten sana- ja lausetasolla.

Lähdeluettelo:
Hjort, M.; Kääntämisen normit, 18.2.2013
Hobb, R.; Salamurhaajan oppipoika, 2004
OBH Nordica, Type 6251 käyttöohje
OBH Nordica: http://www.obhnordica.fi/obh-nordica-yrityksen%C3%A4-433.aspx (katsottu 27.5.2013)
Taivalkoski-Shilov, K.; Käännöksiä koskevat ennakko-odotukset. Kääntämisen universaalit, 11.2.2013
Toury, G.; Descriptive Translation Studies and beyond, 1995